Vauvani on nyt kahdeksan kuukauden ikäinen ja meillä riittää päivissä touhua. Menemme ruokailuista ja päiväunista toiseen ja siinä välissä leikimme. Välillä tapaamme ystäviä ja käymme joka viikko muskarissa ja vauvauinnissa. Omaksi yllätyksekseni viihdyn hyvin kotona. Tämä onkin ainutlaatuista aikaa saada seurata oman lapsensa kehitystä ja kasvua sekä luoda yhteyttä hänen kanssaan. Mielestäni arjen keskellä on hyvin tärkeää vaalia omaa hyvinvointiaan ja tehdä asioita, jotka ovat itselle mielekkäitä. Ne auttavat pitämään yllä energiaa ja hyvää oloa, jota voi sitten suunnata omalle pienokaiselleen. Myös lapsi oppii, että aikuisella on omat juttunsa ja hän pitää itsestään huolta. Tietysti minun on helppo puhua yhden lapsen äitinä oman ajan ottamisesta. Useamman lapsen sekä vanhemman lapsen kohdalla homma on jo varmasti hieman mutkikkaampaa, mutta puhun ainakin omasta tämän hetkisestä kokemuksestani käsin. Päiväuniajat pyrin rauhoittamaan vain ja ain...